Mehiläispesän asukkaat

Mehiläisyhdyskunnassa saattaa olla 60 000 mehiläistä satokauden ollessa parhaimmillaan. Talvella pesässä on huomatavasti vähemmän väkeä. Kaikki mehiläispesän asukkaat ovat saman emon eli kuningattaren jälkeläisiä. Emon lisäksi pesässä asuu työläisiä ja kuhnureita.

Kuningatarta kutsutaan myös emoksi

Emo on pitkäikäinen mehiläinen, joka ei poistu pesästä häälennolta palattuaan pariuduttuaan siellä useiden eri kuhnureiden kanssa. Se saattaa elää neljäkin vuotta, kun tavalliset mehiläiset elävät korkeintaan vain muutamia kuukausia. Yleensä emon munintakyky loppuu viimeistään siinä iässä, kun häälennolta saadut siittiöt loppuvat ja pesän työläiset saattavat päättää vaihtaa emonsa. Kuningatar-käsite onkin varsin modernin monarkian kaltainen, kansansuosioon vahvasti tukeutuvat yksinvaltiaan arvo. Käytännössä työläismehiläiset tekevät pesässä päätökset kollektiivisesti.

Emon tärkein tehtävä on munia. Se voi muniessaan päättää, tuleeko munasta työläinen vai kuhnuri. Se myös yleensä valitsee kuhnuritoukille hieman suuremman kennon, joita työläiset ovat rakentaneet erikseen kehien alareunoihin tai muualle, jonne ne voivat muodostaa vapaasti rakennetta ilman pohjukkeita.

Työläiset ja kuhnurit

Työläiseen se laskee munasolunsa lisäksi myös siitiön, kun taas kuhnuri ei siittiötä tarvitse. Kuhnurit ovatkin hieman erikoisia eläimiä geeniperimältään, koska kantavat vain toisen vanhempansa geenejä. Näin luonto on tämän kuitenkin suunnitellut ja näin vain oman emon perimä leviää kuhnurin päivittäisillä prisenssanetsintälennoilla. Rakenteeltaan kuhnuri eroaa työläisestä kahdella tapaa: sillä ei ole pistintä ja se on selkeästi kookkaampi. Koosta sen erityisesti erottaa, kun lentoliikennettä seuraa lentoaukolla.

Kuhnurin ainoa tehtävä onkin juuri tämä. Se ei osallistu pesän töihin lainkaan vaan lentääliihottelee etsimässä prinsessaansa. Löydettyään prisenssansa, se parittelee tämän kanssa ilmassa ja kauneimmalla hetkellä kuolee. Melko kohtalokasta, mutta kaipa tälläkin jokin tarkoitus on ollut luontoäidin käsikirjoituksessa.

Pesässä kuhnurit syövät, mutta mitään erityistä hyötyä niistä ei pesälle ole. Ellei perimän siirtymistä lasketa. Syksyn tullen ruokavaroja säästääkseen työläiset ajavatkin kuhnurit pihalle pesästä, jopa suorastaan kantavat. Häälentoja ei enää ole ja pesä valmistautuu talveen.

Työläiset pitävät pesän toiminnassa

Työläisiä on valtaosa pesän väestä ja ne tehtävänimikkeensä mukaisesti pitävät pesän järjestyksessä ja kunnossa. Työläisillä on erilaisia rooleja: pesämehiläisiä, kenttämehiläisiä ja vartijoita. Pesämehiläiset ovat nuorimpia mehiläisiä, jotka heti synnyttyään aloittavat hoitamaan tiettyä sille määrättyä tehtävää pesässä. Osa pesämehiläisistä hoitaa toukkia ruokkimalla niitä alussa tekemällä niille ruokaa kennon pohjalle. Ne myös peittävät sopivan ikäiset toukat kennoonsa metamorfoosia varten.

Pesämehiläisten tehtävät

Osan pesämehiläisistä huolehtiessa toukista, osa huolehtii emosta. Emo ei itse syö kennoista, kuten muut mehiläiset, vaan hänen haareminsa valmistaa sille erityistä, proteiinipitoisempaa ruokaa, jolla ne sitä ruokkivat. Emon ympärillä onkin jatkuvasti hoviväkeä, jotka pitävät siitä huolen. Mikäli hoviväki hylkää emon, se pikkuhiljaa kuolee nälkään. Näin voi käydä esimerkiksi tilanteessa, jossa emon munintakyky tai terveys on heikentynyt ja työläiset päättävät vaihtaa sen. Tällöin ne kasvattavat salaa pesän emolta työläistoukasta kuningatarhyytelöllä ruokkimalla uuden emon. Uuden emon kuoriuduttua hoviväki siirtyy huolehtimaan uudesta emosta ja joko hylkäävät vanhan emon tai uusi emo tappaa sen.

Näiden lisäksi pesässä on myös mehiläisiä, jotka siivoavat ja pitävät pesän puhtaana. Kuolleet toukat pitää siivota pois. Samoin kaikki sotkut, mitä pesään syntyy. On myös rakentamiseen erikoistuneita mehiläisiä, jotka rakentavat uusia kennostoja ruokaa ja sikiöintiä varten sekä paikkaavat pesään tulleita reikiä propoliksella yms.

Lentomehiläiset

Aikansa pesämehiläisenä oltuaan siirtyy työläinen urallaan kenttämehiläiseksi. Kenttämehiläiset lentävät päivät pitkät hakemassa pesään mettä, siitepölyä ja vettä, joista pesämehiläiset valmistavat hunajaa, pergaa (mehiläisleipää) ja kuningatarhyytelöä. Kenttämehiläiset lentävät paljon. Yksi ruoanhakumatka saattaa ulottua yli 2 km päähän pesästä.

Aamulla varhain pesästä lähtevät liikkeelle ensin tiedustelijat. Nämä käyvät tutkimassa lähimaaston ja palaavat pesään ilmoittamaan tanssillaan mistä suunnasta ja kuinka kaukaa löytyy sopiva omenatarha, mansikkapelto, voikukkameri tms. herkullinen paikka, josta tänään on tarkoitus käydä hankintoja tekemässä. Mehiläiset ovatkin kukkauskollisia toisin kuin kimalaiset, jotka ovat enempikin paikkauskollisia mettä kerätessään. Tämä ominaisuus tekee mehiläisistä myös erittäin tehokkaita viljelmien pölyttäjiä. Ne pölyttävät uskollisesti koko kukkivan rypsipellon kerralla.

Näiden lisäksi pesässä on vielä vartijoita, joiden tehtävänä on suojella pesää. Ne vartioivat lentoaukolla ja pitävät tunkeilijat loitolla. Nämä ovat niitä, jotka tulevat ensimmäisenä katsomaan, kun pesälle menee. Ne myös helposti joutuvat pikkulintujen suihin, kun tulevat lentoaukolle katsomaan kun lintu koputtaa laatikkoa.

Sellaista väkeä asustelee mehiläispesässä. Järjestys ja tehtävät ovat tarkkaan määriteltyjä ja jokaisella on siellä oma tehtävänsä. Päätöksiä tehdään kollektiivisesti.

Lue myös: Saanko esitellä: Tarhamehiläisten koti
Lue myös: Millainen olisi maailma ilman mehiläisiä?
Lue myös: Suomen Mehiläishoitajain Liiton verkkosivut

Tämä artikkeli on alunperin julkaistu Mesimökin Mehiläistarhojen blogissa 9.5.2020.